Pula-ajan lanttumunkit

Uunituoreita lanttumunkkeja, maistuis varmaan sullekin?

No nyt sitä pula-ajan sapuskaa! Ensimmäinen viritelmä, mustikkapiirakka, ei oikein ottanut tuulta siipiensä alle, mutta tämä kokeilu saavutti jo suuren suosion. Maisteluraatiin kuuluneet 60-vuotiaat ja yksi 90-vuotias ylistivät lanttumunkit arvoon arvaamattomaan! Maussa taisi olla tosiaan se häivähdys vanhaa aikaa..
Ja olivat nämä kyllä hämmentävän maukkaita, toki niitä kokatakseen täytyy tykätä lantusta, sehän on selvä ;) !
Mutta suosittelen kokeilemaan, ota aikamatka pula-ajalle ja tee lanttumunkkeja! Herkuttele munkit ison puolukkahillovuoren ja piimälasillisen kera, eiköhän siinä ole nostalgiaa kerrakseen hetkeksi aikaa!

2-3 lanttua
suolaa
vettä
1 sipuli
1 tl rasvaa
keitinlientä tai maitoa (itse käytin maitoa)
2-3 rkl korppujauhoja
1 tl suolaa
1 tl sokeria
1/4 tl pippuria
1 muna

Pese ja kuori lanttu ja leikkaa se paksuiksi viipaleiksi. Keitä viipaleet kypsiksi suolalla maustetussa vedessä. Ota lanttuviipaleista pyöreällä muotilla kakkuja ja lado ne vierekkäin pellille (itse jätin tämän vaiheen tekemättä suurimmasta osasta lanttuviipaleita - olivat jo valmiiksi passelin pyöreitä). 
Käytä tähteeksi jääneet lantunpalat seokseen, joka levitetään lanttujen päälle. Hienonna lantunpalat ja sekoita sipulisilppuun, jonka olet ruskistanut tilkassa rasvaa. Lisää vielä joukkoon lantun keitinliemessä tai maidossa turvotetut korppujauhot sekä suola, pippuri, sokeri ja muna. Sekoita tasaiseksi ja levitä seosta lanttukakkujen päälle. 

Uuniin mars!

Paista lanttuja uunissa 200 asteessa noin 30 minuuttia eli kunnes ne ovat ruskeita. Tarjoa puolukkahillon ja keitettyjen ohrasuurimoiden tai perunan kera.

 

Sipulinen soppa - pitää lentsun loitolla!

Ottakaahan opiksi tytöt ja pojat - kun flunssa uhkaa kolkutella kotiportilla, tehkää iso kattilallinen tätä vastustuskykyä nostattavaa sipulikeittoa. Ja on tää kyllä ihan hyvää muutenkin jos tykkäätte kermasta, valkosipulista ja samettisesta suutuntumasta. Nää on näitä mumman keittoniksejä - simppelit ja halvat raaka-aineet, silti täyteläinen ja laadukas maku.

3 kokonaista valkosipulia
1-2 kelta- tai punasipulia
n. reilu puolet purjosta
rypsiöljyä
voita
2 dl kuohukermaa
2 kanaliemikuutiota
10 dl vettä
2-3 rkl vehnäjauhoa
yrttejä
sitruuna
suolaa ja mustapippuria

Laita uuni lämpenemään 175 asteeseen. Leikkaa valkosipulien yläpäästä 1/4 pois ja laita ne uunivuokaan. kaada päälle rypsiöljyä pari rkl verran ja laita uuniin reiluksi 40 minuutiksi tai kunnes sipulit alkavat olla pehmeitä ja "turvota" ulos kuoristaan.
Silppua keltasipulit ja purjo. Kuullota ne voissa ja lisää joukkoon myös paahdetut valkosipulit. Laita kuullottaessa myös vesi kiehumaan ja lisää liemikuutiot veteen. Lisää liemen kiehuessa sipulit ja keitä n. 15 minuuttia. Soseuta keitto tämän jälkeen sauvasekoittimella ja kuumenna uudelleen. Lisää joukkoon vehnäjauhot voimakkaasti vispaten. Lisää lopuksi kuohuokerma ja aavistus sitruunamehua saadaksesi keittoon hapokkuutta. Mausta tuoreilla yrteillä (esim. persilja tai ruohosipuli), suolalla ja pippurilla. Nautiskele valkoviinin ja saaristolaisleivän kera!

Tahmea karviaiskakku

Se on hieman sitkeä, keskeltä kostea ja reunoilta napakka. Ei mikään kaikista tyylikkäin näky jos visuaalista nautintoa kaipaa.. mutta sitäkin maukkaampi! Herkullinen kahvipöydän hymistyttäjä joka maistuu täyteläisesti syksyltä, nams! Ohje on Lisa Lemkeltä kirjasta Syödään Porukalla, suosittelen lämpimästi lukemaan läpi, toinen toistaan ihanampia reseptejä ja ruokakokonaisuuksia mietitty illanistujaisten teeman mukaisesti :). Käytin alkuperäistä reseptiä enemmän karviaismarjoja. Niitä kuuluisi originellissa ohjeessa olla vain 150 g kakun reunoille aseteltuna. Minä vuorasin koko kakun :D ! Ja näin ollen pidensin myös paistoaikaa reilusti ja laitoin loppuvaiheessa vuoan päälle folion, ettei kakku tummuisi liikaa. Tuli vähän omanlainen kakku siis, karviaisia ei vain voi olla koskaan liikaa. Tässä alkuperäinen versio, miten sinä sitä muokkaisit? :)

150 g karviaisia
3 munaa
2 1/2 dl sokeria
125 g sulatettua voita
3/4 dl huoneenlämpöistä täysmaitoa
175 g raastettua mantelimassaa
4 dl vehnäjauhoja
1 rkl vaniljasokeria
2 tl leivinjauhetta
1/2 tl suolaa

Laita uuni kuumenemaan 175 asteeseen. Leikkaa leivinpaperista sopivat palat kakkuvuokaasi ja vuoraa vuoka niillä. Puolita karviaiset.
Erottele keltuaiset valkuaisista ja vatkaa valkuaiset kiinteäksi vaahdoksi puhtaassa kulhossa. Siirrä kulho syrjään.
Vatkaa keltuaiset ja sokeri kuohkeaksi. Sekoita voi, matio ja mantelimassa huolellisesti joukkoon. Sekoita kuivat aineet keskenään ja kääntele seos taikinaan. Kääntele lopuksi joukkoon valkuaisvaahto. Kaada taikina irtopohjavuokaan. 
Levitä karviaiset kakun reunoille.

Paista kakkua uunin keskitasolla noin 30 minuuttia. Kakun tulee olla kypsä reunoilta mutta hieman sitkeä keskeltä. Kannattaa kokeilla tikulla. Anna kakun jäähtyä ja irrota se vuoasta. Siivilöi päälle tomusokeria ja koristele halutessasi karviaisilla ennen tarjoilua.

Hemmetin hyvä sienipiirakka

Ai hemmetti että on hyvää piirakkaa! Tästä ei kyllä varmaan juuri huomiselle jää..

Näin sanoi mieheni maistettuaan ekan palan. Syksyn kunniaksi siis tein sienipiirakan ja oli vissiin hyvää. Oma hommansa on siinä, kun taikinaa täytyy joka välissä viilennellä jääkaapissa, ei siis mikään "mä tästä äkkiä jotain tekaisen"-resepti, mutta lauantai-illaksi kun kiirettä ei ole ja hyvä leffa odottaa korkkaamistaan.. tämä on se piirakka, joka kannattaa tehdä! Resepti on Lisa Lemken kirjasta "Syödään porukalla".

 Piirastaikina:
70 g jääkaappikylmää voita
2 dl vehnäjauhoja
1 dl grahamjauhoja
70 g maitorahkaa
1/2 tl suolaa
1/2 rkl kylmää vettä
Täyte:
3 isoa sipulia
25 g voita
1 1/2 rkl sokeria
1/2 dl hyvää balsamiviinietikkaa
suolaa ja mustapippuria
2 tlk metsäsienikuutioita
15-20 salvian lehteä
3 munaa
3/4 dl täysmaitoa
3/4 dl kermaa
1/2 dl hienoksi raastettua parmesaania

Leikkaa piirastaikinaan tuleva voi kuutioiksi. Sekoita voi nopeasti yhteen jauhojen, maitorahkan ja suolan kanssa. Lisää lopuksi vesi ja vaivaa ripeästi notkeaksi taikinaksi. Peitä taikina muovikelmulla ja anna sen levätä jääkaapissa n. 20 minuuttia.
Kumoa taikina kevyesti jauhotetulle leivinpöydälle, alusta sitä hieman ja kaulitse se noin 3 cm paksuiseksi levyksi. lisää tarvittaessa leivinpöydälle enemmän jauhoja, jotta taikina ei tartu siihen. Vuoraa irtopohja- tai piirakkavuoka taikinalla. Painele taikina huolelisesti vuokaan niin, että sitä on myös vuoan reunoilla. Leikkaa tarvittaessa ylimääräiset piirakkataikinanreunat pois. Peitä vuoka muovikelmulla ja anna sen levätä jääkaapissa n. 30 minuttia. Laita sillä aikaa uuni kuumenemaan 200 asteeseen. Ota piirakka jääkaapista ja poista muovikelmu. Pistele pohjaa haarukalla ja peitä reunat alumiinifoliolla.

Taustalla apuleipuri odottamassa iltapalaansa..

Esipaista piirakkaa uunin keskitasolla n. 15 minuuttia, tai kunnes pohja on kypsä ja saanut hieman väriä. Ota piirakka uunista ja poista alumiinifolio. Kuori ja suikaloi täytteeseen tulevat sipulit. Kuumenna voi paistinpannussa ja kuullota sipulit pehmeiksi ilman, että ne saavat väriä. Lisää sokeri ja viinietikka ja anna nesteen kiehua kokoon. Mausta suolalla ja pippurilla. Sekoita salvia ja sienet munien, maidon ja kerman kanssa. Mausta suolalla ja mustapippurilla. Kaada muna-maito piirakkavuokaan, levitä päälle karamellisoidut sipulit ja ripottele pinnalle parmesaanijuustoa.
Paista piirakkaa uunin keskitasolla n. 20 minuuttia.

Pula-ajan mustikkapiirakka.. ei mennyt niinkuin Srömsössä!

No joo.. Kokeilin  viimeksi mainitsemastani Marttojen pula-ajan reseptivihkosesta ekaa juttua. Nimittäin mustikkapiirakkaa, jossa pohjana käytettiin perunan ja vehnäjauhojen yhdistelmää.

Eh.. eih.. 

Mitä ilmeisimminkin mulla ei ole hallussa perunankäsittelytaitoa, kun siitä pitäisi saada piirakkapohja. Lopputulos maistui keitetyltä perunalta ja mustikalta sekaisin. Ei hyvää. Tästä syystä en reseptiä myöskään tässä nyt jaa.. Ellei joku halua ottaa haastetta vastaan ja saada tätä onnistumaan :) ? 

Reseptikirjasen suhteen en kuitenkaan luovuta! Täytyyhän sieltä herkkujakin löytyä - vaikka pula-ajasta onkin kyse.. Palaamme astialle.. tai siis piirakkavuoalle tässä tapauksessa :)...

Pula-ajan niksit talteen!

Voi katsokaa nyt!!!!
Mikä aarre, ootteko nähneet tällaista?
Tilasin tämän Martoilta, on näköispainos vuonna 1946 ilmestyneestä kirjasesta.

Onhan se nyt sanomattakin selvää, että nämä reseptit menevät kokeiluun tämän syksyn ja talven aikana. Hirvittää jo nyt, mistä löydän joitain aineksia jotka eivät enää ole ihan jokapäiväisesti saatavilla, esim. mahasyltty.. Mutta rohkea rokan syö (eikun syltyn..)! Pysykää kuulolla... 

Papunen kokkaa papumuhennosta, jiihaa!

Tuleeko teille ikinä himotusta papuihin? 

Mä katsoin muksuna isäni seurana ihan mahdottoman paljon länkkäreitä. Kaikki kävi, niin vakavahenkiset "Vain muutaman dollarin tähden" kuin rennot "Trinitytkin". Yksi juttu näissä elokuvissa tyyleistä huolimatta ei muutu - se on papumuhennos! Jostain syystä stetsonpäiset miehet syövät aina papumuhennosta.. olivat he sitten saluunassa tai kanjonin reunalla. Ja jo pikkutyttönä katselin sitä touhua vesi kielellä!

En väitä, että tämä olisi autenttista amerikkalaista papumuhennosta jota cowboyt voisivat syödä, mutta tyydyttää oman papu-kaipuuni aina kun näen länkkärisankarien niitä lappaavan nassuunsa niiltä metallisilta lautasiltaan nuotion rätistessä. Näin syksyn ollessa ovella alkaa kummasti myös kaivata lämmittävää chiliä ruokaansa. Maistahan ja kerro mitä tykkäät, tämä sopii niin alkupalaksi vaalean leivän kera kuin riisin kaverina pääruokanakin!

n. puoli kg tuoreita tomaatteja

puoli pkt pekonia

2 täyslihamakkaraa

3-4 valkosipulia

loraus worcestershirekastiketta

1 tl fariinisokeria

chiliä maun mukaan siemenet poistettuna ja silputtuna

tölkki valkoisia papuja 

suolaa & mustapippuria 

Kypsennä pekoni ja makkarat paistinpannulla kypsän rapeiksi.
Kuutioi tomaatit ja kypsennä ne yhdessä valkosipulin, worcestershire-kastikkeen, sokerin ja chilin kera. Anna kiehahtaa ja pidä kattilaa tovi miedolla lämmöllä ja anna ruuan kuplia. Lisää lopuksi pavut, pekoni ja makkarat muhennokseen. Keitä kunnes pavut lämpenevät ja mausta suolalla sekä pippurilla.