Valkosipulinen lehtikaalimuhennos, eli terveyttä vihreässä muodossa

Meidän perheessä on ollut viime aikoina aika lailla terveydellistä huolta. Osa läheisistä on käynyt ihan sairaalan petejä myöten toipumassa ja viime viikko menikin vanhempieni luona sairaanhoitajan roolissa. Keskityttiin kokkaamaan kaikkea terveellistä ja etenkin ruokia, jotka nostaisivat veren hemoglobiinia korkeammalle. Nyt on siis kokattu paljon ruokaa pinaatista, nokkosesta ja muusta vihreästä. Tulin ostaneeksi kaupasta myös iiison nipun lehtikaalta, tuota kaalien superruokaa. Se sisältää valtavasti rautaa, c-vitamiinia, kalsiumia ja proteiineja. On kuulemma kasvissyöjienkin vakkarivihanneksia juuri näiden ominaisuuksiensa ansiosta.

Kun kelit siis kylmenevät ja haluat nostaa vastustuskykyä tai olo tuntuu aneemiselta, osta puska lehtikaalta ja kokeile tehdä tälläinen muhennos, sopii leivän päälle, lautasen reunalle lisäkkeeksi, iltapalalle munakkaan joukkoon...mihin vain! Makukin on erittäin maukas. Jos et ole kaalien ystävä, tätä kannattaa kokeilla, ei nimittäin muistuta sitä makeanätläkkää aromia, joka meidän suomalaisten kaaliruuissa yleensä on (ja jota henk.koht. rakastan :D).

1 iso puska lehtikaalta
3 valkosipulia
reilusti voita
mustapippuria
(ripaus suolaa)

Revi kaalista kovat "keskiruodot" irti ja silppua kaali. Paloittele valkosipuli. Sulata pannulla reilusti voita ja lisää kaali ja sipulit kypsentymään. Kypsennä kaalta kohtuullisella lämmöllä sekoitellen, kunnes kaali alkaa olla pehmeää ja muhennosmaista, malttia! Mausta mustapippurilla ja tarvittaessa suolalla. 

Hemmetin hyvä sienipiirakka

Ai hemmetti että on hyvää piirakkaa! Tästä ei kyllä varmaan juuri huomiselle jää..

Näin sanoi mieheni maistettuaan ekan palan. Syksyn kunniaksi siis tein sienipiirakan ja oli vissiin hyvää. Oma hommansa on siinä, kun taikinaa täytyy joka välissä viilennellä jääkaapissa, ei siis mikään "mä tästä äkkiä jotain tekaisen"-resepti, mutta lauantai-illaksi kun kiirettä ei ole ja hyvä leffa odottaa korkkaamistaan.. tämä on se piirakka, joka kannattaa tehdä! Resepti on Lisa Lemken kirjasta "Syödään porukalla".

 Piirastaikina:
70 g jääkaappikylmää voita
2 dl vehnäjauhoja
1 dl grahamjauhoja
70 g maitorahkaa
1/2 tl suolaa
1/2 rkl kylmää vettä
Täyte:
3 isoa sipulia
25 g voita
1 1/2 rkl sokeria
1/2 dl hyvää balsamiviinietikkaa
suolaa ja mustapippuria
2 tlk metsäsienikuutioita
15-20 salvian lehteä
3 munaa
3/4 dl täysmaitoa
3/4 dl kermaa
1/2 dl hienoksi raastettua parmesaania

Leikkaa piirastaikinaan tuleva voi kuutioiksi. Sekoita voi nopeasti yhteen jauhojen, maitorahkan ja suolan kanssa. Lisää lopuksi vesi ja vaivaa ripeästi notkeaksi taikinaksi. Peitä taikina muovikelmulla ja anna sen levätä jääkaapissa n. 20 minuuttia.
Kumoa taikina kevyesti jauhotetulle leivinpöydälle, alusta sitä hieman ja kaulitse se noin 3 cm paksuiseksi levyksi. lisää tarvittaessa leivinpöydälle enemmän jauhoja, jotta taikina ei tartu siihen. Vuoraa irtopohja- tai piirakkavuoka taikinalla. Painele taikina huolelisesti vuokaan niin, että sitä on myös vuoan reunoilla. Leikkaa tarvittaessa ylimääräiset piirakkataikinanreunat pois. Peitä vuoka muovikelmulla ja anna sen levätä jääkaapissa n. 30 minuttia. Laita sillä aikaa uuni kuumenemaan 200 asteeseen. Ota piirakka jääkaapista ja poista muovikelmu. Pistele pohjaa haarukalla ja peitä reunat alumiinifoliolla.

Taustalla apuleipuri odottamassa iltapalaansa..

Esipaista piirakkaa uunin keskitasolla n. 15 minuuttia, tai kunnes pohja on kypsä ja saanut hieman väriä. Ota piirakka uunista ja poista alumiinifolio. Kuori ja suikaloi täytteeseen tulevat sipulit. Kuumenna voi paistinpannussa ja kuullota sipulit pehmeiksi ilman, että ne saavat väriä. Lisää sokeri ja viinietikka ja anna nesteen kiehua kokoon. Mausta suolalla ja pippurilla. Sekoita salvia ja sienet munien, maidon ja kerman kanssa. Mausta suolalla ja mustapippurilla. Kaada muna-maito piirakkavuokaan, levitä päälle karamellisoidut sipulit ja ripottele pinnalle parmesaanijuustoa.
Paista piirakkaa uunin keskitasolla n. 20 minuuttia.

Papunen kokkaa papumuhennosta, jiihaa!

Tuleeko teille ikinä himotusta papuihin? 

Mä katsoin muksuna isäni seurana ihan mahdottoman paljon länkkäreitä. Kaikki kävi, niin vakavahenkiset "Vain muutaman dollarin tähden" kuin rennot "Trinitytkin". Yksi juttu näissä elokuvissa tyyleistä huolimatta ei muutu - se on papumuhennos! Jostain syystä stetsonpäiset miehet syövät aina papumuhennosta.. olivat he sitten saluunassa tai kanjonin reunalla. Ja jo pikkutyttönä katselin sitä touhua vesi kielellä!

En väitä, että tämä olisi autenttista amerikkalaista papumuhennosta jota cowboyt voisivat syödä, mutta tyydyttää oman papu-kaipuuni aina kun näen länkkärisankarien niitä lappaavan nassuunsa niiltä metallisilta lautasiltaan nuotion rätistessä. Näin syksyn ollessa ovella alkaa kummasti myös kaivata lämmittävää chiliä ruokaansa. Maistahan ja kerro mitä tykkäät, tämä sopii niin alkupalaksi vaalean leivän kera kuin riisin kaverina pääruokanakin!

n. puoli kg tuoreita tomaatteja

puoli pkt pekonia

2 täyslihamakkaraa

3-4 valkosipulia

loraus worcestershirekastiketta

1 tl fariinisokeria

chiliä maun mukaan siemenet poistettuna ja silputtuna

tölkki valkoisia papuja 

suolaa & mustapippuria 

Kypsennä pekoni ja makkarat paistinpannulla kypsän rapeiksi.
Kuutioi tomaatit ja kypsennä ne yhdessä valkosipulin, worcestershire-kastikkeen, sokerin ja chilin kera. Anna kiehahtaa ja pidä kattilaa tovi miedolla lämmöllä ja anna ruuan kuplia. Lisää lopuksi pavut, pekoni ja makkarat muhennokseen. Keitä kunnes pavut lämpenevät ja mausta suolalla sekä pippurilla.

Pinaattiset jauhelihacannelonit Italia-fiilistelyä varten!

Tämä on sitä Italia-fiilistelyä parhaimmillaan. Oikein täyteläinen ja juustoinen pastavuoka punaviinin kanssa nautittavaksi. Tuhtiutensa ansiosta vuoasta riittää isommallekin seurueelle kun istutte iltaa. Alunperin tämä resepti on löytynyt Sara La Fountainin kirjasta, mutta tarvittavien raaka-aineiden ollessa kauppareissulla hukassa, ruokalaji muuntautui korvaavilla ainesosilla omanlaisekseen. 
Viime kerralla tätä kokatessamme lisäsimme mukaan myös lihaa mausteineen ja tuntui, että pastavuokamme on vihdoinkin saavuttanut lopullisen muotonsa ja on ansainnut tulla jaetuksi eteenpäin. Tässä siis cannelonivuoan resepti, laita Giuseppe Verdi soimaan, kaada itsellesi reilu lasillinen tuhtia punaviiniä ja ala kokata, ah!

                                      
Puoli pkt canneloneja
Kastike:
750 g paseerattua tomaattia
loraus oliiviöljyä
3-4 valkosipulinkynttä silputtuna
2 tl yrttejä kuivattuna (esim. timjami, oregano, meirami, salvia kynteli..)
2 rkl sokeria
suolaa
Täyte: 
tilkka öljyä
1 kokonainen valkosipuli silputtuna
1 iso sipuli silputtuna
400 g jauhelihaa
1 tl paprikamaustetta
lihaliemikuutio
ripaus currya
1 rkl salviaa (tai puolet, jos käytät kuivattua)
350 g ricottajuustoa
100-150 g parmesaanijuustoa, raastettuna
paketti tuoreita pinaatinlehtiä
suolaa
mustapippuria
1/2 dl mustaleimaista emmentaljuustoa raastettuna

Tee ensin tomaattikastike. Laita kaikki ainekset kattilaan ja anna porista n. 10 minuuttia. Laita kastike sivuun. 
Tee seuraavaksi täyte. Kypsennä tilkassa öljyä kuumalla pannulla jauheliha ja lisää sipulit pehmenemään. Mausta paprikamausteella, currylla ja murenna joukkoon yksi lihaliemikuutio. Lisää salvia kypsennyksen loppuvaiheessa. Tarkista maku ja liha sivuun. Sekoita kulhossa ricotta, parmesaaniraaste ja yhdistä ne lihaan. Silppua pinaatinlehdet ja lisää täytteeseen. Mausta suolalla ja mustapippurilla. Työnnä täyte käsin cannelonien sisälle, niiden ei tarvitse olla täpötäynnä. Asettele täytetyt cannelonit laakean uunivuoan pohjalle ja kaada tomaattikastike niiden päälle. Ripottele pinnalle hieman emmentalraastetta ja paista 200-asteisessa uunissa 15-20 minuuttia, kunnes cannelonit ovat pehmeitä ja juusto saanut väriä.
Nauti hyvässä seurassa punaviinin kera!

Nosta vuoka uuniin vieraiden saapuessa. Asettele alkupaloiksi pikkupurtavaa laidasta laitaan, cannelonivuoka valmistuu ja vetäytyy antipastoa nauttiessa.