Kaikki on turhaa, paitsi suklaa! Kesän suklaa-mansikkakakku

Suklaakakku.

Täyteläinen, tuhti maku, kostea keskeltä, päällä raikkaita kesän mansikoita kermavaahtoon upotettuna. Siitä on tässä helpossa mutta laadukkaassa kakussa kyse. 
Kakku pitää aika täpäkästi muotonsa, koska siinä on paljon ehtaa suklaata. Tästä syystä se on täydellinen syötävä myös piknikillä, pakatkaa kermavaahto ja mansikat erikseen mukaan, levittäkää huopa niitylle ja alkakaa nauttia! Jos ei pidä kiirettä, vinkkinä voin kertoa, että kakku on parhaimmillaan seuraavana päivänä leipomisesta, seuraavaan päivään on vain vähän vaikeaa odottaa kun tietää, mitä jääkaapissa odottaa ;)

Suklaan sulatuksesta se alkaa..

2 levyä laadukasta, suomalaista tummaa suklaata
175 g huoneenlämpöistä voita
1,5 dl ruokosokeria
5 keltuaista
reilu 1 dl vehnäjauhoja
0,5 tl suolaa
0,5 dl täysmaitoa
5 valkuaista
Päälle koristeluksi kermavaahtoa ja mansikoita ja kirsikoita

Vuoraa irtopohjaisen kakkuvuoan pohja ja reunat leivinpapereilla. Pilko suklaa kulhoon ja sulata se vesihauteessa. Vaahdota voi ja sokeri keskenään vatkaimella, lisää keltuaiset yksi kerrallaan ja vatkaa huolellisesti sekaan. Siivilöi jauho ja lisää suola, suklaa sekä maito. Vatkaa valkuaiset erillään kovaksi vaahdoksi, vaahto on riittävän kovaa kun se ei liiku vaikka käännät kulhon ylösalaisin :). Kääntele valkuaisvaahto taikinan sekaan. Levitä taikina kakkuvuokaan ja tasoita. Paista 175 c uunin keskitasolla 30-35 minuuttia riippuen siitä, miten tahmaista siitä haluat. Kakku on valmista, kun puutikulla kokeillen on reunoilta kiinteämpi, keskeltä löysempi.
Anna kakun jäähtyä rauhassa ja ota se vuoasta vasta täysin jäähtyneenä. 
Koristele kakku kermavaahdolla ja tuoreilla marjoilla. Nauti hyvässä seurassa kahvikupin äärellä.

Uudet perunat juustokuorrutteella ja Laura-mumman kermaviilikastike

Mikset kokeilisi välillä jotain muuta kuin kesäkeittoa tai pottuja sillin kera? Tässä uudet perunat vähän erilaisella tavalla toteutettuna, perunoiden tuoreus tulee ihanasti uunissa esille. Nämä on tosi, tosi, tooosi herkullisia! Lupaa, että kokeilet! Grillaa kaveriksi vaikka muutama täyslihamakkara, turauta lautasen reunalle sinappia ja korkkaa olut. 
Ja sopiihan uusien perunoiden kanssa - jälleen Laura-mummalta peritty - kermaviilikastikekin! Tämä kastike on räätälöity nimenomaan uusille perunoille ja sieltä löytyy tujaus sitä silliä, jota moni uusien pottusten kanssa kaipaa. Väitän myös, että sillinsä lautasen reunalle jättävät tykkäävät kyllä tästä kastikkeesta, siinä on Laura-mumman laatutakuu!

Potut ovat käyneet uunissa kypsymässä, nyt ne odottavat vielä juustokuorrutetta

uusia perunoita 
merisuolaa
reilu pala voita (n. 50 g)
reilu rkl oreganoa
maun mukaan kovaa cheddarjuustoa
maun mukaan pinaatinlehtiä

Pese ja hiero perunoista enimmät kuoret pois. Puolita / paloittele perunat uunipellille leivinpaperille mieleisiksi paloiksi ja rouhaise niiden päälle rohkeasti merisuolaa. Laita perunat uuniin, mieluiten grillivastukselle 225 c ja kuumenna perunoita, kunnes ovat täysin kypsiä ja pinta on alkanut tummua rapeaksi (uunin grillivastuksesta ja perunoiden koosta riippuen 25-45 minuuttia).
Tee perunoiden kypsyessä kuorrute. Vaivaa voin sekaan oregano, raastettu cheddarjuusto sekä silputtu pinaatti. Kuorrute saa olla "tönkköä", eli laita reilusti juustoa ja pinaattia! Nostele kuorrute perunoiden päälle ja paista uunissa vielä n. 15 minuuttia, kunnes juusto on kypsynyt perunoiden päälle. 

Tämon herkkuva! 

Valmiita nautittaviksi!

Mumman kermaviilikastike uusille perunoille
1 prk kermaviiliä
3 keitettyä kananmunaa 
1 sipuli
1 tl sinappia
2 tl korppujauhoja
 100 g matjesilliä 

Hienonna kananmunat haarukalla muruksi. Silppua sipuli (tai kuten mumma on ohjeeseen kirjoittanut "pienistä sipuli silipuksi"). Leikkaa matjesilli pieneksi muruksi. Yhdistä kaikki aineet keskenään ja laita jääkaappiin maustumaan tunniksi. Täydellinen makupari uusille perunoille, noms!

Tonnikalapihvit ja Laura-mumman kermaviilikastike

Eikö jaksaisi tehdä aina niitä iänikuisia jauhelihapihvejä ja ruskeaa kastiketta? Teeppä välillä tonnikalapihvejä, se on ihan yhtä simppeliä mutta ihan liian harvoin tulee avattua pari tölkkiä ja kokkailtua siitä aivan yhtä maittavat pihvit. Jos teillä tökkii kalan syönti muksujen keskuudessa, tämä saattaisi jopa mennä läpi..

Nämä kannattaa herkutella muusin ja kermaviilikastikkeen kera, tämän alunperin silakan makupariksi tarkoitetun kermaviilikastikkeen reseptin olen saanut pikkutyttönä Laura-mummaltani, joka antoi meidän muksujen kokkailla apunaan ruokaa laittaessaan. Kylmä kastike oli helppo ja turvallinen pienten ruuanlaittajien kokattava. Teen kastikkeen edelleen samalla kaavalla kuin yli 20 vuotta sitten.
Pihvit
(10 kpl)

n. 1 dl korppujauhoja
2 dl kermaa
1 sipuli
3 tlk tonnikalapaloja öljyssä
reilusti tuoretta tilliä
2 munaa
hieman sitruunan mehua
sitruunapippuria
suolaa 
(voita paistamiseen)

Laita korppujauhot kermaan turpoamaan. Silppua sipuli ja valuta tonnikala. Yhdistä kaikki ainekset ja vaivaa pihvitaikina. Paista pihvit kuumalla pannulla voissa tai laita n. 225 c uuniin kypsymään. Pihvit ovat valmiita, kun ovat väriltään vaaleanruskeita. 

Laura-mumman kermaviilikastike kalalle
kermaviilipurkki
1 rkl sinappia
sitruunapippuria
ruohosipulia
1 rkl kurkkusalaattia
vähän sokeria

Silppua ruohosipuli ja yhdistä aineet keskenään. Anna tekeytyä n. 20 minuuttia jääkaapissa ennen tarjoilua.

Vanhan ajan vesivoi

Olin innoissani, kun luin tästä vanhan ajan kikkakolmosesta! Tällä tavoin on ennen vanhaan "jatkettu" voita ja saatu riittoisasti yhdestä voipaketista monta vakallista levitettä. Maistuu ihan täydeltä voilta, suosittelen lämpimästi!

250 g voita
2,5 dl ruokaöljyä
5 dl kädenlämpöistä vettä
suolaa maun mukaan

Ota voi ja ruokaöljy lämpenemään, vesivoi sekoittuu parhaiten kun kaikki ainekset ovat huoneenlämpöisiä. Sekoita ainekset sauvasekoittimella huolellisesti yhtenäiseksi nesteeksi. Kaada kannellisiin rasioihin ja jääkaappiin jähmettymään.

Tee valkosipuli- tai yrttivoita lisäämällä sekoitusvaiheessa vesivoihin mieleiset mausteet, esim. ruohosipulin kanssa voi maistuu todella hyvältä!

 

Sienitäytteiset lämpimät voikkarit

Kohta aletaan kärtsätä!

Syksy on saapunut, keräilijävietti herää ja suuntaan metsään etsimään sieniaarteita! Ennen vanhaan sieniä hyödynnettiin ruuanlaiton lisäksi värjäykseen ja lääkintään, viime vuosina on tuntunut, että sienestys on taas nostanut päätään. Ja mikäs sen parempaa, kuin suunnata lämpimänä syyspäivänä metsään. Multa tuoksuu, aurinko lämmittää ja kanerva tuoksuu. Perisuomalaisesta kanervametsästäkin löytää jos jonkinlaisia aarteita, tässä nyt yksi niistä jakoon teille! Sienitäytteiset voikkarit ovat helppo iltapala ja käteviä tehdä silloin, kun haluat päästä sieniä maistelemaan, mutta niitä ei löytynyt litratolkulla. Käännä siis pienikin sienisaalis iloksesi ja maistele näitä lämppäreitä hymy huulilla syysauringosta nauttien! 
Näihin leipiin käytettiin kantarelleja, haperoita, tatteja sekä ryöpättyjä rouskuja.

Tarvitset:
1 l metsäsieniä
2 isoa sipulia
voita paistamiseen
1 kanaliemikuutio
mustapippuria
1 dl kermaa
persiljaa
6 siivua hyvää täysjyväleipää
loraus oliiviöljyä
valkosipulinkynsi
Kermajuustoa

Kuumenna sieniä pannulla, kunnes niistä on haihtunut neste, sienet saavat hieman väriäkin, että saavat hieman rapeutta. Lisää reilu voinokare ja silputtu sipuli. Kypsennä sipuli pehmeäksi ja murenna joukkoon kanaliemikuutio. Lorauta joukkoon hieman kermaa, että saat täytteestä muhennosmaisen. Lisää lopuksi tuore persilja ja mustapippuria. Nosta sivuun.

 Paahda leipäviipaleita pannulla oliiviöljyssä ja anna niiden ottaa hieman väriä. Hiero leipäviipaleiden pinnalle paiston jälkeen puolitettua valkosipulia leikkauspinnasta. Leikkaa pieni viipale valkosipulista aina pois uutta leipää hieroessasi, että saat valkosipulista "kosteutta" leivän pintaan. Lado sienitäyte leipien päälle ja laita päällimmäiseksi muutama siivu oman maun mukaan kermajuustoa. Kuumenna leivät uunissa n. 200 c, kunnes juusto on sulanut ja ottanut hieman väriä. Nauti iltapalaksi teekupposen kera!

Pinaattiset jauhelihacannelonit Italia-fiilistelyä varten!

Tämä on sitä Italia-fiilistelyä parhaimmillaan. Oikein täyteläinen ja juustoinen pastavuoka punaviinin kanssa nautittavaksi. Tuhtiutensa ansiosta vuoasta riittää isommallekin seurueelle kun istutte iltaa. Alunperin tämä resepti on löytynyt Sara La Fountainin kirjasta, mutta tarvittavien raaka-aineiden ollessa kauppareissulla hukassa, ruokalaji muuntautui korvaavilla ainesosilla omanlaisekseen. 
Viime kerralla tätä kokatessamme lisäsimme mukaan myös lihaa mausteineen ja tuntui, että pastavuokamme on vihdoinkin saavuttanut lopullisen muotonsa ja on ansainnut tulla jaetuksi eteenpäin. Tässä siis cannelonivuoan resepti, laita Giuseppe Verdi soimaan, kaada itsellesi reilu lasillinen tuhtia punaviiniä ja ala kokata, ah!

                                      
Puoli pkt canneloneja
Kastike:
750 g paseerattua tomaattia
loraus oliiviöljyä
3-4 valkosipulinkynttä silputtuna
2 tl yrttejä kuivattuna (esim. timjami, oregano, meirami, salvia kynteli..)
2 rkl sokeria
suolaa
Täyte: 
tilkka öljyä
1 kokonainen valkosipuli silputtuna
1 iso sipuli silputtuna
400 g jauhelihaa
1 tl paprikamaustetta
lihaliemikuutio
ripaus currya
1 rkl salviaa (tai puolet, jos käytät kuivattua)
350 g ricottajuustoa
100-150 g parmesaanijuustoa, raastettuna
paketti tuoreita pinaatinlehtiä
suolaa
mustapippuria
1/2 dl mustaleimaista emmentaljuustoa raastettuna

Tee ensin tomaattikastike. Laita kaikki ainekset kattilaan ja anna porista n. 10 minuuttia. Laita kastike sivuun. 
Tee seuraavaksi täyte. Kypsennä tilkassa öljyä kuumalla pannulla jauheliha ja lisää sipulit pehmenemään. Mausta paprikamausteella, currylla ja murenna joukkoon yksi lihaliemikuutio. Lisää salvia kypsennyksen loppuvaiheessa. Tarkista maku ja liha sivuun. Sekoita kulhossa ricotta, parmesaaniraaste ja yhdistä ne lihaan. Silppua pinaatinlehdet ja lisää täytteeseen. Mausta suolalla ja mustapippurilla. Työnnä täyte käsin cannelonien sisälle, niiden ei tarvitse olla täpötäynnä. Asettele täytetyt cannelonit laakean uunivuoan pohjalle ja kaada tomaattikastike niiden päälle. Ripottele pinnalle hieman emmentalraastetta ja paista 200-asteisessa uunissa 15-20 minuuttia, kunnes cannelonit ovat pehmeitä ja juusto saanut väriä.
Nauti hyvässä seurassa punaviinin kera!

Nosta vuoka uuniin vieraiden saapuessa. Asettele alkupaloiksi pikkupurtavaa laidasta laitaan, cannelonivuoka valmistuu ja vetäytyy antipastoa nauttiessa.

Uusi blogi, tutut tekstit

Kun luin mun toista blogia, Papusen Libertén tekstejä, kokonaisuudesta tuli aika sekava vaikutelma. Tuntui, että kirjoittelen sinne omia kuulumisia, miten remppaamme rintamamiestaloamme, mitä muksuille kuuluu.. Ja sitten todella paljon reseptejä siellä täällä. Vähän sitä sun tätä, toisin sanoen. Päätin avata tämän toisen blogin ihan vain kokkaamista ja leivontaa varten.

Rakastan ruuanlaittoa! En väitä olevani taidoiltani tavallista tallaajaa kummempi, mutta tykkään kokeilla kaikenlaista ja parasta hermolepoa on sulkeutua keittiöön, avata jääkaappi ja kurkata, mitä jännää sieltä löytyvistä aineksista voisi loihtia. En sanoisi kuitenkaan olevani erityisen kokeellinen kokki.. Paras termi lienee utelias :D !

Uskon myös järkähtämättömästi siihen, että ennen oli paremmin. Tämä pätee aika moneen asiaan maailmankatsomuksessani, mutta ennen kaikkea ruuanlaittamiseen! Reseptit, joiden kerrotaan olevan isoäidin kirjoittamia vakuuttavat mut saman tien siitä, että resepti on kokeilun arvoinen. Mummat eivät niuhota rasvan tai suolan määrästä, he kokkaavat vuosikymmenten rautaisella kokemuksella ja loihtivat ruokaan täyteläisen maun näppituntumalla. Ihailen tällaista vaiston varassa kokkaamista ja harjoittelen sitä itsekin jatkuvasti. Mummojen kokkaamisessa käyttämät raaka-aineet ovat myös usein erittäin laadukkaita. Suomalaista suosivaa ja usein lähiruokaa, kun ne haetaan mummonmökin takaa ryytimaalta. 

Täytyy myöntää, että tämän maalaisromanttisen unelman kääntöpuolella mussa asuu kokkailija, joka haaveilee osaavansa tehdä joskus autenttisen makuista intialaista ruokaa, kokeilee välillä kiinalaisen sapuskan valmistamista ja jaksaa ihailla italialaista ruokakulttuuria. Utelias, kuten sanottua :D! 

Tänne blogiin ajattelin koota niitä onnistuneita reseptiaarteita laidasta laitaan, pääpaino vanhoissa, nostalgisissa resepteissä jotka ovat hyvässä lykyssä periytyneet sukupolvelta toiselle. Aina välillä tulee kokeiltua jotain hutiakin, mutta pyrin siihen,että täytän nämä sivut vain herkullisilla resepteillä ja teen tästä samalla oman keittokirjani.

Kiitos kun tulit kurkkaamaan mun kokeilujani ja piipahdit näillä keittokirjani sivuilla. Jos itselläsi on jokin reseptiaarre, jaa se ihmeessä kanssani! Olen innokas kokeilemaan, miten sinun mummasi sen teki! :) 
Sydämellisesti tervetuloa.

Ruoka maistuu parhaalta jaettuna!